Eläintenhoitajan tietopankki

Pellolta maidoksi

Kesät lehmät syövät laitumella, talvella tuo laidun korvataan säilörehulla, heinällä tai oljella riippuen lehmästä. Säilörehu joista yleisimmät ovat Nurmisäilörehu ja Puna-apilasäilörehu tai apila. Säilörehua, heinää ja olkea viljellään pelloilla, monet maitotilan omistajat viljelevät itse. Lisäksi lehmät saavat väkirehuja, jotka sisältää valkuaista, vitamiineja ja kuitua.  Erityisesti lypsykaudella lehmät tarvitsevat paljon väkirehua lisääntyneen ravinnontarpeen takia. Jos ruokinta on kohdillaan maitoa tulee enemmän ja se on parempi laatuista.

 

Tilalta Valiolle

Valiolla on n.6900 lypsytilaa jotka kaikki sijaitsevat  32-148 km päässä lähimmästä valion tehtaalta. Tehtaita on viisi. Lehmät lypsetään sähköisillä lypsykoneilla. Lehmät lypsetään kaksi kertaa päivässä, yksi lehmä tuottaa yhdellä lypsykerralla 10-30l maitoa. Maito menee maitotankkiin, joka pitää maidon kylmänä. Kerran viikossa tulee maitoauto, joka tyhjentää tilan maitotankin omaan tankkiinsa ja kuljettaa sen lähimpään valion meijeriin. Maitoauto hakee kaikkien saman alueen tilojen maidot samana päivänä. Isoimmilla tiloilla maitoauto saattaa käydä kaksikin kertaa viikossa.

Tehtaalta kauppaan.

Maito paströroidaan ja siihen lisätään D-vitamiinia. Maito pakataan tölkkiin, joka on tehty kierrätetävästä pahvista. Maitotölkit kuljetetaan kauppoihin. Tölkki päätyy lopulta kierrätykseen.

Valiolla on ollut kotimaan toiminnot kattava ISO 14 oo1-standardin mukainen
ympäritösertifikaatti vuodesta 2000 alkaen. Valio on sitoutunut hankkimaan ympäristövaikutuksia vähentävää tekniikkaa, käyttämään raaka-aineita ja energiaa tehokkaasti sekä suosimaan uudelleenkäytettäviä, kierrätettäviä tai energiahyötykäyttöön soveltuvia pakkauksia.

Teksti ei ole sponsoroitu, tein valion ykkösmaidosta sen takia että siitä löytyi helposti tietoa.

Lähteet:

http://www.valio.fi/yritys/artikkelit/maitoauton-kuljettaja-on-laatuketjun-tarkea-lenkki/

http://virtuaali.info/opetusmaatilat/?tila_id=13&sivu_id=333

http://www.valio.fi/tuotteet/maidot/valio-ykkosmaito/#1-l-tolkki

http://www.mtt.fi/met/pdf/met130.pdf

http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/me-pidamme-huolta-ymparistosta-1/

Kilpikonnat ovat matelijoita, mutta ne poikkeavat merkittävästi muista matelijoista. Kilpikonnien esi-isät ovat eronneet jo muista matelijoista yli 230 miljoonaa vuotta sitten. Kilpikonnat ovat vaihtolämpöisiä eli mukauttavat kehonsa lämpötilan ympäristön lämpötilaan. Useimmat lajit elävät makeassa vedessä, mutta on myös kahdeksan meressä elävää lajia. Näiden lisäksi on myös kokonaan maalla eläviä kilpikonnia. Englannin kielessä käytettävä sana turtle tarkoittaa makean ja suolaisen veden lajeja. Puolestaan sana tortoise tarkoittaa maalla eläviä lajeja. Useimmat maakilpikonnalajit ovat kasvinsyöjiä, ja vedessä elävät sekasyöjiä sekä lihansyöjiä.

Kilpikonnan tunnus merkki on kilpi. Kilpi koostuu 59-61 luusta ja on selvästi kaksiosainen. Selkäpuolella on yläkilpi (carapax) ja vatsapuolella alakilpi (plastron). Kilpi muodostuu kahdesta kerroksesta. Päällä on tiiviisti liittyviä sarvesilevyjä ja alla luulevyjä. Kylkiluuta ja selkäranka ovat suurimaksi osaksi sulautuneet kilpeen. selkärangan 10 nikamasta vapaana on vain ensimmäinen. selkälihakset ovat surkastuneet ja rintalasta puuttuu. Kilpikonna iho koostuu suomuista jotka ovat vedenpitäviä, jolloin ne estävät ihoa kuivumiselta. Osalla kilpikonnista on pehmeä ja nahkamainen kilpi. Kilpikonnan silmät ovat luomelliset ja pupillit pyöreät. Suussa kilpikonnilla ei ole hampaita, mutta niillä on erittäin voimakas purenta.

Kilpikonnat jaetaan kahteen alalohkoon pystytaivuttajiin (Cryptodira) ja sivutaivuttajiin (Pleurodira). Näiden lisäksi on kaksi muuta alalohkoa (Paracryptodira ja Proganochelydia) jotka ovat kuolleet sukupuuttoon. Pystytaivuttajat pystyvät vetämään päänsä kokonaan kilven sisään, jolloin kaula taipuu pystysuunnassa S-kirjaimen muotoiseksi käyräksi. Puolestaan sivutaivuttajat liikuttavat kaulaansa sivusuunnassa ja taittavat pään kilven etureunan alle. Sivutaivuttajakilpikonnia on n.70 eri lajia, jotka kaikki elävät makeassa vedessä. Toisin kuin pystytaivuttajakilpikonnia on yli 200 eri lajia, ja niitä elää niin maalla kuin makeassa ja suolaisessa vedessä. 1. kuvassa on pystytaivuttaja. 2 kuvassa on sivutaivuttaja.

Kilpikonnan tiivis kuori estää hengittämästä laajentamalla ja supistamalla rintakehää. Kilpikonnan hengityksestä huolehtivat vatsalihakset, joista suoravatsalihas supistuessaan painaa keuhkot kasaan ja vinovatsalihas vastaavasti laajentaa. Kilpikonnaa ei saa ikinä kääntää selälleen! Kaikilla kilpikonnilla on keuhkot, mutta jotkut vesikilpikonnat pystyvät hengittämään ihon ja kurkun sisäpinnan läpi. Jotkin kilpikonnat sietävät hyvin alhaisia happipitoisuuksia ja näin ollen pysyvät hengissä veden alla monia viikkoja. Kilpikonnien kuuloaisti on heikko. Näköaisti ja hajuaisti ovat kuitenkin tarkkoja. Normaali ruumiinlämpötila on +32 astetta.

Kilpikonnat puolustautuvat menemällä kilven sisään. Jotkin kilpikonnat pystyvät jopa vetämään jalkansa ja päänsä suojakuoreen sulkien alakilven saranan avulla kilven aukon kokonaan. Kilpikonnat liikkuvat maalla hitaasti ja kömpelösti. Kilpikonnat voivat liikkua maassa kävellen, vedessä uiden ja veden pohjassa kävellen. Maakilpikonna voi kävellä päivässä 6km puolestaan vesikilpikonnat voivat liikkua jopa 30km tunnissa.

Kilpikonnan ruokinta ei ole yksinkertaista ja mahdolliset ruokinta virheet näkyvät vasta vuosien päästä. Tämän takia kilpikonnan ruokinnasta pitäisi ottaa etukäteen paljon tietoa. Jokaisella lajilla on omat ravinnon tarpeet. Lisäksi kilpikonnan terraario tarvitsee paljon tilaa sillä sen pitäisi olla mahdollisimman iso. Kilpikonnat horrostavat jolloin tähän pitäisi olla mahdollisuus myös lemmikki kilpikonnalla.

Lähteenä omat muistiinpanot. Kuvat ovat osoitteista: http://honesttopaws.com/turtle-power/, http://www.ufrgs.br/ceclimar/ceram/fauna-marinha-e-costeira/tartarugas-de-agua-doce-2

Rodut jaotellaan karkeasti 10 FCI-luokkaan (FCI=Fédération Cynologique Internationale=kansainvälinen koiranjalostusliitto)

FCI-luokat ovat:

• FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) (esim. bordercollie, saksanpaimenkoira)
• FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat (esim. bokseri, mastiffi)
• FCI 3 Terrierit (esim. bullterrieri, jackrussellinterrieri)
• FCI 4 Mäyräkoirat (on jaettu karvanlaadun ja kokonsa mukaan yhdeksäksi eri roduksi)
• FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat (esim. siperianhusky, lapinporokoira)
• FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat (esim. dalmantiankoira, suomenajokoira)
• FCI 7 Kanakoirat (esim. englanninsetteri, saksanseisojat)
• FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat (esim. kultainennoutaja, cockerspanieli)
• FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat (esim. chihuahua, villakoirat)
• FCI 10 Vinttikoirat (esim. saluki, venäjänvinttikoira)

Lisäksi on koirarotuja joita FCI ei ole vielä hyväksynyt virallisiksi roduiksi. Sekä on ihmisten keksimiä koirien risteytyksistä tulleita ”rotuja” kuten labradoodle. (Labradoodleksi on tapana nimittää mitä tahansa labradorinnoutajasta ja villakoirasta polveutuvaa roturisteytystä)

Suomessa on viisi kotimaista koirarotua; karjalankarhukoira, suomenlapinkoira, suomenpystykorva, lapinporokoira, suomenajokoira.

Koiria on jalostettu jo hyvin kauan. Osa jalostuksista on vienyt rotuja terveydellisesti huonompaan suuntaan, sillä on keskitytty jalostamaan tiettyä ominaisuutta ottamatta huomioon sen vaikutusta koiran terveyteen. Koiria koitetaan jalostaa mahdollisimman terveistä yksilöistä. Jalostuksessa tulee ottaa huomioon koiran fenotyyppi (= ulkoiset ominaisuudet) ja genotyyppi (=perimässä kantava tieto). Genotyyppi onkin hyvin tärkeä jalostuksessa sillä voidaan vaikuttaa perinnöllisten tautien jatkuvuuteen rodussa. Jalostuksessa otetaan huomioon koiran lisäksi myös koiran lähisuku.  Lisäksi on merkitystä myös koirien yhteen sopivuudella.

Ensimmäisessä kuvassa on bostoninterrierin kallo, toisessa kuvassa on siperianhuskyn kallo. Kumpi näyttää terveemmältä?

 

Jos eläinsuojelulaki ei ole tuttu pääset sitä lukemaan tästä linkistä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247

Eläinsuojelulain tarkoitus on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta mahdollisimman hyvin.  Suomessa eläinsuojelulaki ei ole kauhean tarkka minkä takia rangaistusten antaminen on haastavaa. Lisäksi rangaistukset ovat hyvin pieniä ottaen huomioon eläimen kokeman kärsimyksen. Lisäksi eläintenpitokielto annetaan monesti, mutta kuka sitä valvoo? Eläintensuojelulaista on päättämässä ihmisiä jotka eivät ymmärrä mikä eläimelle on parasta.

Seuraavaksi otteita eläinsuojelulaista:

”Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet.” Kuka sitten määrittää mikä on riittävä?

Eläinsuojeluviranomainen ”voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä taikka lopetusasetusta, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.” Toisin sanoen mahdollisuus korjata asiat annetaan ennen kuin ryhdytään toiminpiteisiin. Eli voit kohdella eläimiä paskasti vielä tiettyyn päivään saakka. Sitten kohtelet eläintä hyvin silloin kun tarkastus tehdään ja saat pitää eläimet.

Suomen eläinsuojelulaki on ok, mutta nimenomaan vain ok. Parantamista on vielä paljon. Lakia koitetaan parantaa koko ajan, mutta sitä on ”parantamassa” väärät ihmiset. Olisiko niin vaikeata kysyä ammatilaisilta mitkä ovat eläinsuojelulain puutteet. Veikkaan että jokainen ammatikseen eläimiä hoitava osaa sanoa ainakin yhden kohdan eläinsuojelulaista mihin  haluaisi muutoksen.

Jos kiinnostaa lukea suomessa tapahtuneita eläinsuojelurikoksia ja niistä saatuja rangaistuksia suosittelen avaamaan tämän linkin http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&t=1573