Kilpikonnat ovat matelijoita, mutta ne poikkeavat merkittävästi muista matelijoista. Kilpikonnien esi-isät ovat eronneet jo muista matelijoista yli 230 miljoonaa vuotta sitten. Kilpikonnat ovat vaihtolämpöisiä eli mukauttavat kehonsa lämpötilan ympäristön lämpötilaan. Useimmat lajit elävät makeassa vedessä, mutta on myös kahdeksan meressä elävää lajia. Näiden lisäksi on myös kokonaan maalla eläviä kilpikonnia. Englannin kielessä käytettävä sana turtle tarkoittaa makean ja suolaisen veden lajeja. Puolestaan sana tortoise tarkoittaa maalla eläviä lajeja. Useimmat maakilpikonnalajit ovat kasvinsyöjiä, ja vedessä elävät sekasyöjiä sekä lihansyöjiä.
Kilpikonnan tunnus merkki on kilpi. Kilpi koostuu 59-61 luusta ja on selvästi kaksiosainen. Selkäpuolella on yläkilpi (carapax) ja vatsapuolella alakilpi (plastron). Kilpi muodostuu kahdesta kerroksesta. Päällä on tiiviisti liittyviä sarvesilevyjä ja alla luulevyjä. Kylkiluuta ja selkäranka ovat suurimaksi osaksi sulautuneet kilpeen. selkärangan 10 nikamasta vapaana on vain ensimmäinen. selkälihakset ovat surkastuneet ja rintalasta puuttuu. Kilpikonna iho koostuu suomuista jotka ovat vedenpitäviä, jolloin ne estävät ihoa kuivumiselta. Osalla kilpikonnista on pehmeä ja nahkamainen kilpi. Kilpikonnan silmät ovat luomelliset ja pupillit pyöreät. Suussa kilpikonnilla ei ole hampaita, mutta niillä on erittäin voimakas purenta.
Kilpikonnat jaetaan kahteen alalohkoon pystytaivuttajiin (Cryptodira) ja sivutaivuttajiin (Pleurodira). Näiden lisäksi on kaksi muuta alalohkoa (Paracryptodira ja Proganochelydia) jotka ovat kuolleet sukupuuttoon. Pystytaivuttajat pystyvät vetämään päänsä kokonaan kilven sisään, jolloin kaula taipuu pystysuunnassa S-kirjaimen muotoiseksi käyräksi. Puolestaan sivutaivuttajat liikuttavat kaulaansa sivusuunnassa ja taittavat pään kilven etureunan alle. Sivutaivuttajakilpikonnia on n.70 eri lajia, jotka kaikki elävät makeassa vedessä. Toisin kuin pystytaivuttajakilpikonnia on yli 200 eri lajia, ja niitä elää niin maalla kuin makeassa ja suolaisessa vedessä. 1. kuvassa on pystytaivuttaja. 2 kuvassa on sivutaivuttaja.
Kilpikonnan tiivis kuori estää hengittämästä laajentamalla ja supistamalla rintakehää. Kilpikonnan hengityksestä huolehtivat vatsalihakset, joista suoravatsalihas supistuessaan painaa keuhkot kasaan ja vinovatsalihas vastaavasti laajentaa. Kilpikonnaa ei saa ikinä kääntää selälleen! Kaikilla kilpikonnilla on keuhkot, mutta jotkut vesikilpikonnat pystyvät hengittämään ihon ja kurkun sisäpinnan läpi. Jotkin kilpikonnat sietävät hyvin alhaisia happipitoisuuksia ja näin ollen pysyvät hengissä veden alla monia viikkoja. Kilpikonnien kuuloaisti on heikko. Näköaisti ja hajuaisti ovat kuitenkin tarkkoja. Normaali ruumiinlämpötila on +32 astetta.
Kilpikonnat puolustautuvat menemällä kilven sisään. Jotkin kilpikonnat pystyvät jopa vetämään jalkansa ja päänsä suojakuoreen sulkien alakilven saranan avulla kilven aukon kokonaan. Kilpikonnat liikkuvat maalla hitaasti ja kömpelösti. Kilpikonnat voivat liikkua maassa kävellen, vedessä uiden ja veden pohjassa kävellen. Maakilpikonna voi kävellä päivässä 6km puolestaan vesikilpikonnat voivat liikkua jopa 30km tunnissa.
Kilpikonnan ruokinta ei ole yksinkertaista ja mahdolliset ruokinta virheet näkyvät vasta vuosien päästä. Tämän takia kilpikonnan ruokinnasta pitäisi ottaa etukäteen paljon tietoa. Jokaisella lajilla on omat ravinnon tarpeet. Lisäksi kilpikonnan terraario tarvitsee paljon tilaa sillä sen pitäisi olla mahdollisimman iso. Kilpikonnat horrostavat jolloin tähän pitäisi olla mahdollisuus myös lemmikki kilpikonnalla.
Lähteenä omat muistiinpanot. Kuvat ovat osoitteista: http://honesttopaws.com/turtle-power/, http://www.ufrgs.br/ceclimar/ceram/fauna-marinha-e-costeira/tartarugas-de-agua-doce-2